Elämää hieman reippaat 40 vuotta kokeneena sitä jää usein miettimään, millainen minä oikein olen fyysisiltä mitoiltani joulunpyhien jälkeen. Toppahousujen ylänappi ainakin vähän kiristää. Vai menikö alla olevat pitkät kalsarit vain hieman myttyyn vyötärön suunnalta? Eh, ketä tässä oikein juksataan?
Olenko sellainen haavekuvissani zumbaileva lihaskimppuisempi tai normaalimpi perussuomalainen, vähän kuin miehistä sanotaan perus-Jamppa, olisinko minä sitten sellainen perus-Pirkko? Sopivasti pulleutunut vai sopivasti timmiytynyt tapaus? Mitä Johanna oikein haluaa? Muutakin kuin nauttia hyvästä ruuasta, sopivasta liikuntamäärästä ja sopivasta annoksesta sietämättömän kivaa oleilua. Ja unta. Ilman kahdeksaa tuntia kyllä pärjää, mutta ei se vain ole niin kivaa. Noudatan siis koululaisten unirytmiä. Melkein aina. Paitsi lomilla, paitsi jouluna, paitsi viikonloppuina. Ja toki repertuaariini kuuluu myös ajoittaiset inhottavat valvomissessiot kolmen ja neljän välillä aamuyöstä. Mikäkö sitten herättää? No viime aikojen suosikkilistalla ovat esimerkiksi dollarin kurssi, ihan tavallinen elämän ja työn stressi, tekemättömät ja kesken olevat työt, näin muutamia mainitakseni.
Viime yönä valvotti koira, joka oksenteli ja vaelsi ympäri kotia. Nyt lähden viemään sitä eläinlääkäriin. Taitaa olla nielutulehdus päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti