Zumba ja flow

Zumba-ohjaajan paras palaute on asiakkaiden hymy kasvoilla. Se tarttuu ja innostaa, motivoi ja kannustaa. Zumba on siitä mainiota liikuntaa, että rasitusta ei oikeastaan huomaa kuin vasta vesipullolla. Silloin kun yrittää hörpätä vettä ja hengästyttääkin yhtäkkiä tosi pahasti tai hyvästi. Ja eikun uutta biisiä jatkamaan ja hiki lentämään.

Hyvä Zumba-tunti noudattaa nerokasta Zumba-formulaa. Se on sopiva yhdistelmä kansainvälistä ja latino-musiikkia. Jaksottainen treeni nostattaa ja laskee sykettä sopivissa intervalleissa ja nopeammat ja kevyemmät kappaleet vuorottelevat. Kussakin biisissä on 3-5 erilaista liikettä ja ne on helppo oppia ja kekata, sillä ohjelmahan tehdään musiikkiin. Zumba on aina yksinkertaista ja tehokasta, sen parissa pysyy vaikka olisi kaksi vasenta jalkaa. Ja jokaisella on oma tyylinsä, ohjaaja näyttää vain mallin, jota seuraamalla voi saavuttaa oman Zumba-flownsa. Vähän kuin hyvissä bileissä, ei sielläkään kukaan tule sanomaan, että jessus, tanssit muuten ihan väärin :).

Ohjaajalle tunti on ajoittain rankkaa, mutta älyttömän hauskaa työtä, ei mikään oma egotrippi, jossa pitää säännöllisin välein katsoa omaa ihanuuttaan peilistä. Hyvän ohjaajan ei tarvitse korostaa itseään mitenkään. Ammattilaisohjaaja on paikalla asiakkaiden, ei oman shownsa tai itsensä vuoksi. Ja jos raha tuntuu olevan mittaristossa ykkönen, metsään menee taas kerran. Mielenkiintoinen, mutta vaativa yhdistelmä.

Kun näkee lavalta, miten upeasti tuntilaiset pysyvät mukana ja seuraavat kuin itsestään, syntyy ohjaajan flow-tila. Se tuo oman lisänsä tunnin riemuun, sitä uskaltaa pistää itsensä likoon vielä enemmän ilman pelkoa siitä, että jotain häiritsisi se, että ripsivärit ovat taas poskilla. Tässä hikoilussa nimittäin harva kosmetiikka pitää kutinsa. Mutta mitäpä se haittaa. Bileissä on yleensä aina kivaa. Ainakin Zumba-bileissä.

Käy ihmeessä kokeilemassa. Kokeile pari kertaa ja erilaisia ohjaajia. Jos ohjaajan ns. pärstäkerroin ei miellytä, kokeile toista. Siellä hän on jossain, odottamassa sinuakin mukaan iloiseen tunnelmaan. Varoituksen sana on kuitenkin paikoillaan. Zumba on kovasti koukuttavaa. Ja ota se vesipullo ja pikkupyyhe mukaan. Tarvitset molempia. <3

Peace, love, Zumba!

Unelmatuokioita ja kuvakeitaita

Tuttu valokuvaaja reissasi Meksikossa kunnon tovin. Ja laittoi matkalta palattuaan tuokiokuvia videoklippinä. Upea kooste, kauniita tuokioita, taustalla kaunis katusoittajan musiikki. Oikeastaan klippi oli hurmaava, sillä siinä puhuivat tiukalla rajauksella kuvattuna paikalliset ihmiset. Kuvat kertoivat kaiken ja vaikka espanjaa ymmärränkin jonkin verran, ei oikeastaan puheellakaan ollut merkitystä, kun kuvamateriaali oli jotenkin vain niin suoraan ytimeen menevää.

Jotkut hetket elämässä iskevät suoraan ytimeen. Ne voivat yllättää ja ne voivat ihastuttaa. Viime aikoina olen käynyt syviä keskusteluja ystävien kanssa milloin eroista, työpaikan menetyksistä, työelämän ankeudesta, luottamuksen pettämisestä, unelmien romahtamisesta, uupumisesta, lasten kasvatuksesta, Zumban ohjaamisesta, asiakaspalvelun autuudesta, miehistä, naisista, elämän kummajaistapahtumista. Vaikka kiire olisi pukannut päälle, niin nämä keskustelut ovat olleet keitaita arjessa. Keitaita ystävyyden hoitamisessa, syventämisessä, antamisessa ja saamisessa. Liian harvalla on varmaan näihin aikaa. Kaikki elämän velvollisuudet pukkaavat liikaa kimppuun ja ystävyyksiä ei enää hoideta teetuokioilla, kahvitteluilla tai ihan vain ex tempore -vierailuilla, niin kuin ennen. Eipä silti, jos nyt joku tulisi, niin pieni paniikki sitä iskisi. Eteinen kun ei ole ihan paraatikunnossa.

Yhä vahvemmin on voimistunut käsitykseni siitä, että sitä saa mitä tilaa ja mitä enemmän uskallat antaa itsestäsi aitoutta ja välittämistä, sen enemmän saat itse takaisin. On ihana tunne, kun voi ystävän kanssa sopia, että jos huonosti käy, täältä pesee vaikka keskellä yötä. Silloin ei ole koskaan ystävällisesti yksin.

Ajatuksia ja ohikulkevia hetkiä

Ihmisellä voi olla miljoona erilaista ajatusta. Jotkut ovat ohikiitäviä tuokioita, jotkut jäävät elämään mieleen pidempään ja jotkut tulevat ja menevät uudelleen. Tänään opin, kun kuuntelin ammattilaisen tarinaa. On hirveän helpottavaa tietää, että melkein kaikille ihmisille välillä tuleva ahdistuskohtaus, tosi paha mieli, on mahdollisuus mielen roskakorin tyhjennystuokioon. Se hetki, jolloin kaikki tuntuu kaatuvan niskaan, onkin itseasiassa koko kehon yritys kertoa, että nyt, juuri nyt, olisi aika puhua mieltä painaneet ajatukset pois ajatuksia, kehoa ja sosiaalista elämää rasittamasta. Se on se hetki, jolloin pitää kestää ja keskittyä. Oikeastaan se onkin sellainen pysähdyskohta, jossa pitää ottaa paperi ja kynä esille ja tehdä lista.

Omalla listalla, ilman ahdistuskohtaustakin, yritän aina muistaa pitää seuraavanlaisen kolmikantajaon. On asioita, joihin en voi mitenkään vaikuttaa. Niistä murehtiminen tai niihin kiinni jääminen on turhaa, täysin turhaa. Enhän voi niihin mitenkään vaikuttaa. Ja yöllä eritoten on aivan turha jäädä näiden asioiden takia hereille. Esimerkiksi jos dollarin kurssi vielä nousee ja euro heikkenee, joudun miettimään taloudellisia asioita, mutta en vain valitettavasti voi vaikuttaa euroalueen talouden jamaan. En ennenkuin olen Euroopan keskuspankin pääjohtaja tai vaikkapa jonkun suuren euroalueen pankin johtokunnan jäsen. Liikuntatieteen maisterin papereille ei kenties kuitenkaan sinne ponnisteta.

Kakkosena on asioita, joihin voin vaikuttaa, mutta joista en voi päättää. Tämäntyylisten asioiden edessä sitä on nöyränä ja hyväksyy jollakin tasolla niiden vaikutuksen omaan elämään. Joku voi aamulla olla pirullisen pahalla tuulella. En voi päättää hänen puolestaan pahaa tuulta, mutta voin hieman yrittää vaikuttaa siihen, että kanssaihmisen elämä olisi helpompaa tai jopa mieli hieman kirkkaampi. Siis tiettyyn rajaan saakka. Mutta muistan, tai ainakin jossain ylihenkistyneen ihmisen ihannetilassa ajattelen, että jees, yritetäänpä hieman vaikuttaa. Joskus menee ihan mönkään. Mutta yrittäjä yrittää.

Joskus muuten tuohon kakkostyypin valikkoon voi sijoittua asioita, joita pitää hetki märehtiä ja sitten hyökätä niiden kimppuun ilman pelkoa ja kauhua. Joskus pitää uskaltaa puhua asiat puhtaaksi vaikka sattuisi aivoihin, sydämeen ja silmiä kirvelisi. Kokemus on aina kuitenkin puhdistava ja eheyttävä. Mutta henkistä kanttia vaaditaan. Mutta jos aivoistamme on käytössä vain muutama prosentti, niin tuohan sitten taas tuo lisää pääomaa, kasvattaa sitä kuuluisaa henkistä kestävyyttä.

Kolmantena on asiat, joista voin päättää ja joihin voin vaikuttaa. Itselleni, vahvaluontoiselle ja aktiiviselle tyypille nämä ovat ihan ykkösasioita. Ja syy siihen, että viihdyn yrittäjänä, oman itseni pomona. Siis annanko vaikka jonkun toisen huonotuulisen ihmisen aiheuttaa myös minulle ankeutusta muistuttavan päivän. Ja yritys on kova, mutta olen kuitenkin jatkuvalla oppimispolulla tämänkin asian kanssa.

Meni aika syvälliseksi. Mutta päivä on ollut sellainen perusasioiden äärellä oleva. Tietokoneen kaiuttimista kaikuu Kaija Koon uusin Vapaa. En kuuna päivänä uskonut, että hurahdan Koon hittibiisiin, mutta kyllä se vain iskee niin täydellisesti. Seuraavaksi konserttiin täysillä ulisemaan mukana?

Kipeä koira

Eläinlääkäri totesi koiralla alkavan haimatulehduksen, nielutulehduksen ja ruuansulatuskanavan tulehduksen. Kaiken kukkuraksi hengityselimistössä kutittaa nenäpunkki. Kova oksentelu oli kuivattanut tyypin niin, että punasolupitoisuuskin oli liian korkealla. Tähän on tultu, kun hemmo on ilmeisesti syönyt jotain sopimatonta. Juomisesta, alkoholista, tuskin on kyse. Mutta roskiksesta on voinut löytää jotain todella herkullista. Jopas nyt jotakin.

Aiempien boksereiden kanssa olen ollut eläinlääkärin kanta-asiakas, mutta tämä nykyinen on niin terve, että sillä on suorastaan A-luokan paperit kaikissa mahdollisissa asioissa. Olisipa minullakin. Olisi aika komeaa, jos voisi vaikka ajokortin takaosasta esitellä rasti ruudussa tyyliin: hyvä luusto, terve sydän ja verenkiertoelimistö ja paljon hiuksia.

Ollako vai eikö olla? Syödäkö suklaata vai ei?

Elämää hieman reippaat 40 vuotta kokeneena sitä jää usein miettimään, millainen minä oikein olen fyysisiltä mitoiltani joulunpyhien jälkeen. Toppahousujen ylänappi ainakin vähän kiristää. Vai menikö alla olevat pitkät kalsarit vain hieman myttyyn vyötärön suunnalta? Eh, ketä tässä oikein juksataan?

Olenko sellainen haavekuvissani zumbaileva lihaskimppuisempi tai normaalimpi perussuomalainen, vähän kuin miehistä sanotaan perus-Jamppa, olisinko minä sitten sellainen perus-Pirkko? Sopivasti pulleutunut vai sopivasti timmiytynyt tapaus? Mitä Johanna oikein haluaa? Muutakin kuin nauttia hyvästä ruuasta, sopivasta liikuntamäärästä ja sopivasta annoksesta sietämättömän kivaa oleilua. Ja unta. Ilman kahdeksaa tuntia kyllä pärjää, mutta ei se vain ole niin kivaa. Noudatan siis koululaisten unirytmiä. Melkein aina. Paitsi lomilla, paitsi jouluna, paitsi viikonloppuina. Ja toki repertuaariini kuuluu myös ajoittaiset inhottavat valvomissessiot kolmen ja neljän välillä aamuyöstä. Mikäkö sitten herättää? No viime aikojen suosikkilistalla ovat esimerkiksi dollarin kurssi, ihan tavallinen elämän ja työn stressi, tekemättömät ja kesken olevat työt, näin muutamia mainitakseni.

Viime yönä valvotti koira, joka oksenteli ja vaelsi ympäri kotia. Nyt lähden viemään sitä eläinlääkäriin. Taitaa olla nielutulehdus päällä.